Päivät kiitää ja on vaikea muistaa mitä edes eilen tapahtui! Ai niin oli Vappu.. muistinmenetys ei johdu juhlinnasta, vaan päinvastoin siitä, että perheemme arki pyörii jälkeen vinhaa vauhtia!

Matalaliitoa ja sumeaa todellisuutta. Rutiineja, jotka pyörivät, niin kuin niiden kuuluukin pyöriä. Ihanaa sairastelun vastapainoa!

Mennään vaan ja aika ympärillä toistaa samaa tuttua kaavaa.. näin on juuri nyt hyvä – mutta ensi viikolla pitää laittaa pari kapulaa rattaisiin, ettei liikaa aleta juosta putkessa, jossa loppua ei näy..

Jos sitä tämän illan pyhittäisi hyggeilylle ja kaikki olisi ihan lagom? Riittävää, sopivaa, leppoisaa ja rentoa arkea juuri minulle!