Metsään on tullut jo syys

Katselen metsätiellä kirmaavia poikiani. Muistan kuin eilisen, kun itse pikkutyttönä hyppelehdin pitkin mummon ja papan mökin polkuja ja annoin mielikuvituksen lentää. Olin huoleton ja elin vain siinä hetkessä! Ei tarvinnut miettiä vielä maailman murheita tai tulevia vuosia. Lauloin itse keksimiäni lauluja ja keräsin metsäkukkia mummolle, joka laittoi ne tuvan pöydälle kannuun. Nyt aika on toinen. … Jatka artikkeliin Metsään on tullut jo syys

Kevät kääntää kylkeä

Kipaisimme mökillä toteamassa, että kevät nukkuu vielä sikeästi - suorastaan kuorsaa! Metsä oli karu ja hiljainen, mutta rannassa paukkuivat jäät.  Pojat kylläkin kirmasivat hankiaisella kuin kevätpörriäiset kuunaan! (Että jos siinä joku voi vielä pitkäänkin vedellä sikeitä, niin toivo on kohta menetetty!) Vaikka sää oli kalsea ja harmaa, niin saimme ihailla luonnon hienovaraista kauneutta. Ja mikä … Jatka artikkeliin Kevät kääntää kylkeä