Aamulla aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Juuri sopiva retkipäivä nousta katselemaan maisemia hiukan korkeammalta! Tässä maisema hotellihuoneen ikkunasta klo 9 aamulla ja tavoite matkata tuonne ylös.

Pienen kiertoajelun ja merenpohjan ali kulkevan tunneliosuuden jälkeen pääsimme pelipaikoille.

Avautuva maisema oli vaikuttava! Ja vaikka kärsin pahasta korkeanpaikankammosta, niin hissi tuntui turvalliselta.. Nooh, ainakin kauempaa katsottuna!

Salakuvaajan vinkkelistä minulla saattoi olla paniikinomainen virnistys?

Juu, en jostain kumman syystä mennyt tuohon reunalle nojailemaan!

Ylhäällä kiipeilimme rinnettä pitkin ja poikin, aivan huipulle saakka ei olisi varmaan kunto riittänyt. Parhaat ajelivat polkuja pitkin fillareilla tai etenivät kevyesti juoksemalla. Jäisi itsellä tekemättä! Täällä muuten ei ole ollut yhden ainutta itikkaa kiusana, kuten Lapissa – mutta hurjasti kärpäsiä.

Ilo irti lumesta – tottakai! Kuten kuvista huomaa, ei rinteillä ollut ruuhkaa. Melko paljon porukkaa oli näköalapaikalla, mutta muutoin todella rauhallista.

Maltettiin lopulta tulla alas. Täytyy todeta, että yksi hienoimmista kohteista, missä olen ikinä käynyt!

Loppupäivästä ehdittiin vähän shoppailla ja käytiin illalla syömässä viehättävässä merihenkisessä Egonissa.

Nyt on aika painua nukkumaan ja varmasti taju lähtee heti, kun pää koskettaa tyynyä! Unia voi nähdä vaikka näistä hotellin huippuhienoista lampuista!