Katselen metsätiellä kirmaavia poikiani. Muistan kuin eilisen, kun itse pikkutyttönä hyppelehdin pitkin mummon ja papan mökin polkuja ja annoin mielikuvituksen lentää. Olin huoleton ja elin vain siinä hetkessä! Ei tarvinnut miettiä vielä maailman murheita tai tulevia vuosia. Lauloin itse keksimiäni lauluja ja keräsin metsäkukkia mummolle, joka laittoi ne tuvan pöydälle kannuun. Nyt aika on toinen. … Jatka artikkeliin Metsään on tullut jo syys