Voin sanoa, että olen koukussa. Harvemmin enää ostan vaatteitani uutena vaan kiertelen vapaa-aikana kirppareita ja iloitsen löydöistä, jotka kuvastavat juuri minun tyyliäni. 

Mikä sitten on oma tyyli? Ennen kuvittelin, että ihminen voi olla vain yhden tyylinen ollakseen uskottava. Hippi,  gootti, tavistylsäilijä, sporttinen, naisellinen, motoristi – näitähän riittää. Entä jos en osaa valita sitä omaa juttua? Joku päivä minusta tuntuu, että haluan laittaa päälle mekon (öööh, sitä kyllä pitää vielä odotella), jonakin päivänä taas aikuismaisen jakun ja tyylipuhtaat korut. Entä kun iskee repaleisten farkkujen tarve? 

Kaipa sitä ei tarvitsekaan lokeroitua vaan saa vapaasti laittaa ylleen mitä tahtoo. Ehkä töihin ei  kuitenkaan kannata valita sitä lateksiasua, jos sellainen tyyli viehättää.. 

Palatakseni aiheeseen: kävin siis kirpparilla. Ja löysin Mauno-mato asun lisäksi muutakin kivaa! Selvennyksenä, että tuo asu oli meidän juniorille naamiaisiin, älkää kuvitelkokaan muuta.

Mielestäni kirppareilta ostamisessa on hauskinta se, että voi löytää persoonallisia vaatteita/sisustusjuttuja edullisesti ja ostaa hiukan erikoisempiakin asioita, koska ei mene konkurssiin. Nykyään tosin joillakin kirppiksillä hinta-laatusuhde on karannut käsistä! Hölmö ei ole se joka pyytää. 

Tänään mukaani tarttui:

Ajattelin jossain vaiheessa kirjoittaa postauksen siitä, miten kirppareilla tehdään parhaat löydöt. Eli miten harjaannuttaa omaa silmää löytämään itselle sopivimmat jutut. Palataan siihen myöhemmin! 

Iloista viikonloppua!