Perinteinen pajunkissaretki lähipusikkoon! Onnea on, että vaikka asumme aikalailla keskustassa, voimme kävellä metsään takapihan portista. Se on kuin astuisi toiseen maailmaan, kun heti portin toisella puolella on töyräs, jota laskeuduttuaan on jo perillä! Pienelle ohikulkevalle polulle ei näy talomme piha, koska se on niin paljon ylempänä rinteessä. Jää vain metsä ja metsän äänet.

Tämä metsä on itseasiassa osittain entinen pelto, joka on vain metsittynyt. Se on myös kaupunkimme uusi asuinalue, mutta kukaan ei ole sinne vielä rakentanut. Siellä asuu vain jäniksiä ja muita pikkueläimiä. Ja muutama hirvikin on käynyt puita halaamassa.

Ja mikä parasta retkemme kannalta, se on myös pajupusikkoja täynnä! Siis hankiaisia pitkin tassutamme sopiville apajille ja eikun leikkaamaan!

Retken ja raikkaan ulkoilman jälkeen kömmimme pariksi tunniksi päiväunille! Sunnuntai! ❤