Olen kerrassaan surkea kasvien hoitaja. Vaikka kuinka rakastan keväisin laittaa ikkunalaudat puolilleen tomaatintaimia, niin en koskaan tule näkemään satoa puutarhassa. Muutama vuosi sitten pääsin niinkin pitkälle, että sain kasvihuoneessa aikaan räjähtäneitä – mutta samalla raakoja – tomaatteja. 

Tänä keväänä ostin olohuoneeseen viherkasveja ja päätin unohtaa taimien kanssa pelaamisen. Nyt on kuukausi mennyt kasvihankinnasta ja tuloksia viherpeukalon kosketuksestani alkaa näkyä; yksi kasviparka hukkui ja toinen kuoli muuten vaan.

Aloekasvit näyttävät pärjäävän vähällä huomiolla, samoin rahapuu. Jatkan siis sinnikkäästi ”vihersisustamista”. Onneksi on muutakin vihreää kuin kukat!

Viime kesänä muistan katselleeni kaihoisasti naapurin pihaa ja huokailin, kuinka ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Mutta tottahan se olikin. Naapurin ysikymppinen rouva ei paljon maastopyörällä rällää tai kieri ruohikossa puhaltelemassa voikukanhöytyviä. Hän hoivaa ja ilmaa kauniin vihreää nurmikkoa rakkaudella. Meillä kiireessä vedetään lannoitetta läntteihin, jotka on koiranpissi polttanut.

Kesään on vielä matkaa, joten mieleni saattaa yhtäkkiä muuttua ja kohta hehkutan teille ihanaa puutarhan yrttipenkkiprojektia. Se on tyypillistä minua; innostun helposti enkä siinä hetkessä paljon menneitä muistele! 

Vinkkinä siis: Älä ole kateudesta vihreä – ryhdy tuumasta toimeen!