Oltiin koko porukka niin kipeitä, että en muista milloin meitä olisi koitellut näin kaamea tauti. Jossain hämärän rajamailla sitä vain näki mielikuvia seuraavasta viikosta – kun mukavassa auringonpaisteessa pääsisi ulkoilemaan raittiiseen ilmaan! 

Välillä luulin kuolevani, välillä toivoin sitä. Ja lopputulos oli hirvein darra ikinä. Kun oksettaa, pyörryttää, syke nousee, hiki virtaa, päässä jyskyttää ja silmissä näkyy palloja – luulen että moni tietää tuon olotilan. Pitää kävellä hiljaa, ettei pää mene palasiksi.

Lapsista Ewolla kuumepiikki sai aikaan hallusinaatioita ja yöllä valvoimme yhdessä torjuen hyökkääviä piikkejä, joita ilmeisesti lenteli siellä täällä.

Ja vielä se mahatauti, mutta voi tätä pyykin määrää! Kaikki talouden pyyhkeet, parit matot ja petivaateröykkiöt. Tämän kruunaa tyhjä jääkaappi ja helvetillinen tiskivuori. 

No mutta. Eipä jäädä itsesääliin kierimään. 10 koneellista pyykkiä, kauppa ja tiskit. Oliko se nyt niin paha rasti? Lapset toivoivat ruoaksi kanakeittoa, mikä kuulostikin jo ihan taivaalliselta! Tosin kun sain keiton valmiiksi niin oloni muuttui uudelleen niin pahaksi, etten voinut sitä syödä.

Kun nyt en keitosta saanut riittävästi uutta voimaa eteenpäin, niin viime kesän kuvia katsellessa jaksaa taas alkaa suunnitella vuoden parasta aikaa; kesälomaa! Eihän siihen ole kuin hujaus!