Sairastelumme jatkuu edelleen, tosin kuumeilun muodossa. En saa kotona mitään aikaan, pyörin ympyrää ja aloitan jotain siellä täällä. Hermostuttaa.

Pitempi sairastelu (minusta viikko on pitkä aika) alkaa kiristää hermoja ja tekemättömät työhommatkin vilistävät ajatuksissa ja unissa. Stressiä voi torjua saamalla jonkin pienen asian omaan hallintaan! 

Jos ajattelee järjellä, niin en voi tälle taudille mitään, paitsi hoitaa sairaita lapsia parhaani mukaan. En voi tehdä työasioille mitään, paitsi muistaa, että työpaikalla ei yhtä tyyppiä kaivata ja asiat hoituvat kyllä.

Voin siis järjestää vaikkapa mausteita tai jääkaapin oven ja keskittyä uskomaan, että kohta arki on taas minun hallinnassani! Mieluiten heti!