Puuttuva purkki tuli kotiin

Ostin ensimmäisen kahvirasian (Stockmann 125) kirpparilta varmaankin jo kymmenen vuotta sitten. Se on ollut aktiivisesti käytössä, vaikka keittiön sisustus on muuttunut miljoona kertaa. Siinä se pöydän kulmalla nököttää ja on kaikkine kolhuineen hurmaava!

Sittemmin törmäsin Pauligin kahvirasioihin, joissa oli mitä hienoimpia kuoseja ja vaivihkaa huomasin, että kirppareilla kulkiessa pälyilin aina uusien purkkien perään..

Vuosien saatossa purkkikokoelma on hitaasti kasvanut. Ja sitten…. puuttui enää yksi!

Tiedän, olisi pitänyt etsiä sekin jonkun kirppispöydän nurkasta. Malttaa sitkeästi odottaa. Mutta vuosien tuloksettoman etsinnän jälkeen menin ja ostin sen Torista. Ei kantti enää kestänyt.

Toivottavasti Paulig jatkaa vuosittaisten kahvirasioiden valmistusta, odotan innolla tämän vuoden purkkia..

Mutta mitäs sitten keräilisi? Muumimukit eivät ikinä ole kiehtoneet, en tiedä miksi. Niitä ainakin löytyisi jokaiselta kirpparilta!

Uusi kohde taitaa kuitenkin olla Iittalan kivituikut, joita minulla on jo joitakin, mutta niin paljon vielä puuttuu värisuorasta.

Parasta on aina silloin tällöin löytää uusi väri, ei todellakaan ostaa mitään uutena.

Keräilykohteen valintaan vaikuttaa hinta ja esteettisyys. On mukava keräillä jotain kaunista ja visuaalisesti kivaa, sekä sellaista, mitä on mahdollista löytää melko edullisesti. Keräilyn viehätys on löytöjen satunnaisuus ja etsiminen…

Ja tietysti tänään odotetun viimeisen purkin saapuminen postiin.. ❤️

Mitä sinä keräilet?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s