Itseni jarruttaja

Suurin jarru elämässäni olen minä itse. Minä, toisinaan ärsyttävän järkevä, joskus liian kriittinen. Saatan piiskata itseäni asioissa, jotka tarvitsevat lempeyttä ja toisaalta sallia hövelisti itselleni vaikkapa herkkuja joka päivä.

Pitäisikö jarrupolkimen tilalle vaihtaa kaasu ja antaa mennä! Tuskinpa siitäkään hyvä seuraisi. Minulla on usein ideoita, projekteja ja suunnitelmia vireillä aivan liikaakin. Joutuisin perikatoon, jollen itse välillä käyttäisi hätäjarrua!

Tätä pohtiessa olen pitänyt pienen blogihiljaisuuden, koska tuntui hyvältä vain puuhailla kaikenlaista miettimättä tekemistä kirjoittamisen tai kuvaamisen näkökulmasta.

Mitä sitten huomasin. Tajusin, että jos en ole jatkuvassa liikkeessä, jarrutkin ovat turhia. Kaikki mielenkiinto katoaa jos pysähtyy liian pitkäksi aikaa.

Nyt kun palikat ovat taas järjestyksessä, niin voin reippaasti kaasuttaa helmikuuhun ja taas uskoa unelmiini! Saatanpa jopa keulia.

Ja jostain blogihömpötyksen taas aloittaakseni, voin esitellä tammikuun kirppislöydöt. Niin – en kieltänyt näitä itseltäni vaan kaasutin kassalle kulhoineni ja kippoineni.

Muurlan ”Tölkki”

Heikki Orvolan ”Tuikku” ja Kallamaljakko

NouNoun ylisöpö pikkukippo

Heikkouteni on esineen tarina. Kuten alla voi huomata..

P.s. Joskus kannattaa jarruttaa lompakkoa säästääkseen, mutta ajatuksia ja tarinoita ei koskaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s