Ylikuntoa seuraa romahdus. Näin se kiistatta on. Pari päivää on ollut tiukkaa alamäkeä. Tiedätkö tunteen, kun aamulla vain toivoo, että olisi jo ilta?

Kyse on siis siitä, että olen liiaksi tottunut asioiden sujuvan suhteellisen kivuttomasti ja helposti. Että itse voi vain surffailla arjen aallokossa ja tehdä kivoja juttuja.

Harmi kyllä totuus tulee esiin tällaisina ryöppyinä.. Pari esimerkkiä voisin mainita iloksenne tältä päivältä:

En saa yöllä nukuttua, kun ahdistavat painajaiset riivaavat. Herään myöhässä, koska kello ei soi. Pienin lapsista herää ärrimörrituulella ja mikään ei kelpaa. Raahaudun autolle kiukkuavan lapsen kanssa, mutta auto on hautautunut penkkaan. Lumitöitä. Lisää lumitöitä. Aura ajaa juuri ennen lähtöä vielä vallin pihatien eteen.

Töissä asiat eivät joko etene tai ottavat takapakkia. Tulostin ei toimi. Tai jos toimii, niin tukkeutuu. Työpaikan edustalla on hajonnut vesiputki. Ei siis aamukahvia eikä puuroa tarjolla kuten yleensä. Vessat käyttökiellossa. Lähden vuokra-autolla Joensuuhun. Auto on hautautunut lumipenkkaan. Lumitöitä. Bensa on loppu. Samoin tuulilasinpesuneste. Karsea ajokeli.

Lähden töistä ja kertaalleen putsaan auton kinoksesta. Haen lapsen hoidosta, unohdan repun varahoitopaikan eteiseen. Kotipiha on niin tukossa, että jätän auton tielle. Koira on paskonut matolle. Teen ruokaa, josta kukaan ei pidä. Kesken ruoanlaiton ovikello soi ja roskakuski tulee kertomaan, että on uponnut penkkaan autoni pysäköinnin vuoksi.

Trallalaaa!

Ja ihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi, niin olen päästänyt itseni ylikuntoon! Muuten sopivat paidat kiristävät hauiksen kohdalta. Mahdotonta!!!! Voiko kyse olla pesuvirheestä tai jostain? Kertokaahan viisaammat miten pienennetään käsilihaksia? Tässä ei siis ole kyse yhdestä tai kahdesta vaatteesta, siksi katastrofi.

Mutta koska positiivisuus on voimavara, niin tänäänkin voitin kaikki esteet ja hidasteet. Lumivallit voittaa kaasujalalla, aamukahvia saa huoltoasemalta, vessassa muistin käydä Joensuussa ja roskakuskilla oli omat hiekat mukana. Homma toimii, kun vain puskee eteenpäin. Kuin mummo lumessa – vai miten se olikaan?

Nyt kuitenkin pelaan varman päälle ja istun kotona illan enkä yritä tehdä mitään.

Kivaa ja onnekasta loppuviikkoa!

p.s. Koska en ehtinyt (kehdannut) kuvata kiukkuista roskakuskia, niin kuvituskuvina ihan muuta eli teetä, sympatiaa ja pääsiäiskukkasia!

Voin suositella makeannälkään Oreo-pääsiäismunia! Nam!