Voiko tekstiä verrata olohuoneeseen? 

Kun astuu sisälle, huone aiheuttaa jonkin reaktion; onko se kutsuva? Suotavaa myös tekstin otsikon suhteen olisi saada aikaan olotila: Hei, haluan lukea lisää! 

Kun katson ympärilleni teen tulkintoja: minkä tyylinen olohuone on ? Myös teksti kertoo kekseliäisyydestä, nykyaikaisuudesta, trendeistä, ajankohtaisuudesta, historiasta, kodikkuudesta, yllätyksellisyydestä, taiteellisuudesta, tarkoituksesta. Se voi olla myös kulunut, tylsä tai jo niin moneen kertaan luettu. Sanavalinnat ja tyyli voi olla urbaani/vanhakantainen/ kulunut/kopioitu/ hauska/oivaltava – kuten sisustajan kosketus olohuoneessa.

Entäpä tekstin valaistus? Onko lukijan helppo hahmottaa yksityiskohtia ja kiintopisteitä? Päästä sisälle tunnelmaan ja nähdä sanoma myös rivien välissä? Onko kaikki muu aseteltu huolella, mutta kokoava ajatus kuitenkin korvattu loisteputkella?

Myös ikkunat tekevät paljon! Antaako teksti näköalaa ja tilaa omaan ajatteluun vai onko sälekaihtimet niin tiukasti edessä, ettei voi kuvitella avautuvaa näkymää tai todellisuutta.

Itse Näen tekstin visuaalisena kokonaisuutena. Elementit voi sijoittaa tarkoituksenmukaiseen järjestykseen tai yhdeksi sekasotkuksi. Minusta tekstin, kuin olohuoneenkin, pitää olla kiinnostava, eloisa ja värikäs. En ole kokovalkoisen ystävä 🙂

Lisään usein myös tekstiin jotain pehmeää (ja sohvalle torkkupeiton), joka antaa pehmeyttä sekä ripottelen mausteeksi yksityiskohtia, jotka saavat hymyilemään!

Kun käydään kylässä, istuskellaan ja viihdytään usein juuri olohuoneessa. Onko olohuone asujansa näköinen? Tekstin on myös oltava kirjoittajansa oloinen, ettei se jää etäiseksi tai tunnu päälleliimatulta kulissilta. Entä voinko kehua toisen olohuonetta ja idearikkautta? Eihän se ole omasta tyylistäni pois. Usein toiselta saa myös uusia ideoita ja inspiraatiota! Tässä pari inspiraatio-olohuonetta, joissa ainakin minä viihtyisin:

(kuvat: pixabay)

Tässä olohuoneajatuksessa, vaikka se miten hauska leikki onkin, on tietysti omat kompastuskivensä. Toiset vain eivät osaa kirjoittaa ja toiset eivät sisustaa; mutta voivat silti olla lahjakkaita jommassakummassa. Samoin joskus olohuoneen puitteet ovat rajoitetut tai sitä ei ole ollenkaan. Toimittajat, poliitikot jne eivät lukeudu tähän olohuone feng shuihin. Heillä olohuoneen korvaa julkinen tila, jonka joku muu on raamittanut.

Tässä tekstissä tuuminkin asiaa omasta henkilökohtaisesta sohvanurkkauksesta käsin. Joten toivottavasti viihdyit olohuoneessani! Tai pikemminkin pystyt tämän tekstin perusteella kuvittelemaan millainen se on?

Ensi kerralla olen luultavasti vaihtanut vähintään sohvatyynynpäälliset, koska sisustus -kuten kirjoittaminenkin – on minulle elämäntapa ja jatkuvaa muutosta, kehittymistä ja itseni kyseenalaistamista.