Oi miksi järjen ääni et sano minulle: Hei skarppaa vähän! Nuo nauhakengät ovat niin helvetin vaikeasti puettavat, että turhaan niitä ostat. Eteiseen jäävät.

Kun meidän kuopus vasta harjoitteli ryömimistä, oli hänellä jo aika monet kengät. Kun ne on vaan niin söpöjä! Vielä nykyäänkin, vaikka hän on jo 1,5-vuotias, tulen ostaneeksi turhia söpöstelykenkiä ja tossuja, koska ne vetoavat tunteisiin. Olenkin jo moneen kertaan todennut, että teen liikaa hankintoja tunteella – en järjellä. Tuskin olen tämän asian kanssa yksin?

Mutta vaikka kengät ovatkin hauskoja ja sööttejä, on kuitenkin lumoavampaa ihastella pieniä varpaita! Vauvoilla ne ovat tietysti aivan omaa luokkaansa (iik) – mutta hellyyttävää on kun taapero tepsuttelee pikkuvarpaillaan ja päästää riemunkiljahduksia kun laskemme ne yhdessä. Ja kun äiti laskee väärin – oliko niitä kuitenkin yksitoista?? – huutavat isoveljet jo kauhuissaan! 

Pienet asiat tekevät tästäkin päivästä elämisen arvoisen! ❤