Heitetään pikkureissu Kouvolaan. Mikä onkaan tajuntaa laajentavampaa kuin matkustaa neljän pojan kanssa autolla.. Olemme kyllä siinä mielessä automatkailun konkareita, kun joka kesä ollaan ajeltu tuhansia kilometrejä pohjoisessa Ruotsissa ja Norjassa.

Aina se autossa istuminen kuitenkin jaksaa yllättää käänteissään! Huvittavaa kyllä minä olen nykyään se, joka ei jaksa. Vessahätä – tahtoo vissyä – paljon vielä?

Puolitoistavuotiaskin on reippaampi! Takapenkiltä kuului tauoton höpötys: kato kone – kato vettä – killaa killaa nakkii! (Mainoksesta grillaa, grillaa nakkii) 😀 Isommat pojat hautautuvat YouTubeen ja vasta perillä hoksaavat, että neljä tuntia hurahti!

Autoilua voi käyttää pitkänä meditaatioharjoituksena ja pään nollauksena. Kun antaa ajatusten velloa miten ne haluavat kulkea – niin lopulta satojen kilometrien jälkeen tulee vastaan piste, jolloin alkaa syntyä uusia ideoita! Joka kesän ensimmäisellä reissulla saan tyhjennettyä edellisen vuoden tapahtumat ja tilaa uusille innovatiivisille ideoille ja suunnitelmille!

Jotta ei se hukkaan mene tämäkään istuminen! Huomenna Tykkimäkeen..