Reissatessamme autolla lapsilauman kanssa arvostamme erityisesti helppoja taukoja. Kaikilla on takapuolet puuduksissa istumisesta, joten toivottavaa olisi, että huoltoasemalta löytyisi lapsille viihdykettä, kun me aikuiset juomme kahvit. Lapset ryystävät ylihintaiset pillimehut minuutissa, joten sitten pitäisi saada vapautettua ylimääräinen varastoitunut energia!

Olemme automatkailleet viime vuosina arviolta 15 000 kilometriä Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Huoltamot ovat tulleet tutuiksi! Kuitenkin on mahdotonta tietää, milloin tauko on välttämätön, joten usein joutuu pysähtymään sattumanvaraisiin paikkoihin / ensimmäiselle vastaantulevalle huoltsikalle.

Taso on sanalla sanoen kirjava! Jopa pöyristyttävä.

Toiset eivät huomioi lapsia mitenkään. On karkkihylly, jonka edessä voi heittäytyä mahalleen, ei muuta. Surullista..

Jossain on tultu vähän vastaan: leikkinurkassa on pieni pöytä, tuoli ja kasa jo täyteen piirrettyjä papereita sekä kynäpurkin pohjalla pari syötyä, terätöntä värikynää.. surkea yritys! Haluavatko lapset todella ISTUA kaiken sen istumisen jälkeen ja piirtää kauniisti kukkasia paperille??? Meidän pojat haluavat juosta ja tuulettaa ja tehdä kuperkeikkoja.

Erityisen ällöttävää on se, jos syöttötuolissa roikkuu vielä edellisen pikkuasiakkaan ruokaa – tai jopa edellisen kymmenen.

Vastaan tulee myös iloisia yllätyksiä! Löytyy leikkipuisto ulkoa ja sateen sattuessa myös sisällä on esimerkiksi rajattu tila, jossa lattioilla on pehmeää mattoa pyörimiseen ja oikeasti tekemistä: isoja palikoita kasattavaksi, liukumäki ja roikkumisteline. Ja me saamme rauhassa hörppiä kahvia ja syödä pullaakin kun natiaiset eivät kiipeile verhoissa!

Tänään pysähdyimme vakkaripaikalla Matin ja Liisan asemalla (Lapinlahdella), jossa on poikien suosikki eli juna, jossa SAA kiipeillä 🙂

Ja taas matka jatkuu..