Tänään töissä pääsin turistiksi omaan pieneen kotikaupunkiini, jonka luulin tuntevani läpikotaisin. Niin sitä vain löytää aina uusia kuvakulmia, kun avoimin mielin matkaan lähtee..

(Samahan pätee vaikkapa parisuhteeseen: luulet tuntevasi toisen jokaisen ajatuksen, kaiken olevan tavallista, jokapäiväistä. Hyppää silloin turistiksi ja tutustu uudelleen.. voit yllättyä!)

Erityisesti retki maan sisään Outokummun vanhalla kaivoksella oli kiehtova. Vaikka olen kävellyt tunneleissa kymmeniä kertoja, oli tässä jotain erityistä.

Kuin olisi astunut hetkiseksi pois hektisestä arjesta, aivan erilaiseen maailmaan. Pimeässä käytävässä kuuntelin kalliosta tihkuvaa vettä ja kengänpohjassa narskuvaa soraa.. seurasin seinillä hyppiviä varjoja ja kimaltavia valojuovia. Vaikka olin matkalla maan uumenissa vain muutaman hetken, tuntui se aikamatkalta kauas historiaan. Hassu tunne!

Tässä päivässä parasta on ollut huomata, miten pienet asiat kietoutuvat toisiinsa muodostaen kauniin ja kiehtovan ympäristön, jossa saan kulkea. Jatkossakin aion olla ihan turisti omassa elämässäni!

Varo lohikäärmettä, se syö mielikuvituksen!