Nyt on optimaalinen lähtökohta kokkailuun; en ole koskaan syönyt sushia. Niinpä voin vallanhyvin valmistaa sitä kotona ja tehdä kyseenalaisia johtopäätöksiä mausta.

Ajatus lähti siitä, että pikkupoikien kanssa mietittiin, mitä hauskaa voisi valmistaa ruoaksi. Jotain, mistä voisi kehkeytyä uusi lempiruoka! No päädyimme sitten pitkän, pitkän ajatuksen juoksun kautta sushiin. Sitähän saa jokainen tehdä omalla tavallaan, kuka muka kieltää?

Joten aloitetaan! Pari annosta riisiä keittimeen. Ja riisi tietysti huuhdotaan kunnolla kunnes vesi on kirkasta..

Riisin poristessa valmistimme sushietikan sattumanvaraisilla ainesmäärillä (riisiviinietikkaa, suolaa, sokeria). Tsekkasimme ohjeita Googlesta, muttemme niin välittäneet mittailla.

Tässä välissä oli jo niin nälkä, että söimme pellillisen ranskiksia ja poppiksia!

Riisin keittämiseen meni ikuisuus ja jäähtymiseen toinen. Apujoukot karkasivat pihalle trampalle..

Netissä neuvottiin käyttämää viuhkaa riisin jäähdyttämiseen. Hiukan sovelsin ja keitin kahvit.

Viimein oli toiminnan aika!

Täytteeksi laitoimme toiseen versioon tomaattia ja lohta, toiseen kinkkua ja kurkkua. Varmaankin suuri munaus sushi-piireissä, mutta so what?

Sitten rullaus bambumaton avulla ja tadaa: Makit olivat valmiita. Lopputulos oli varsin ammattimainen! Olisiko pitänyt sittenkin rueta kokiksi?

Ikävä kyllä pienet syöjät häipyivät leväntuoksun kohdattuaan mussuttamaan riisimuroja sohvalle. Me ennakkoluulottomat maistelimme sapuskaa ja pitää todeta, että oli ihan sietokyvyn rajoissa. Tosin tuo levähomma ei oikein napannut, joten tokkopa tästä tarvitsee reseptivihkoon tehdä merkintöjä! (Jotenkin tuoksusta tuli mieleen meidän akvaario, jossa levä kukkii..)

Nokka kohti seuraavaa kokeilua!