Minulla on ollut jo vuosia ärsyttävä ongelma eli jalkojen puutuminen, kun olen pitkään paikallani. Nykyään tuo sana ”pitkään” tarkoittaa noin puolta tuntia. Vaikkapa sohvalla löhöily on lähes kielletty harrastus, koska jalkojen tunto katoaa joskus täysin. Lattialla istuessa jo 10-15 minuuttia voi saada aikaan hirveät jalkakrampit. Siksi vaellan kotonakin puuhaamassa koko ajan jotain.

Kävin muutama vuosi sitten hermoratatutkimuksissa (ja monissa muissa tutkimuksissa) asian tiimoilta. Eipä löytynyt kerrassaan mitään. Saan siis puutua sohvaan kiinni jatkossakin. Se ei ole vika, vaan ominaisuus..

Noh, tämän kanssa on toki oppinut elämään. Päivällä on helppo olla liikkeessä ja venytellä. Kokouksissa usein heiluttelen jalkoja pöydän alla, koska muuten alkaa pistely, tikkuilu ja saattaa hävitä tunto kokonaan.

Nyt kun lämpötila kääntyy ulkona pakkaselle, alkaa ärsyttävin vaihe. Illalla sääriluihin koskee älyttömästi ja nukkuminen ilman sukkia, villasukkia ja säärystimiä on mahdotonta. Usein yöllä joudun kävelemään, että verenkierto palautuisi. Hassu tunne on herätä ”ilman jalkoja”, kun niitä ei vain tunnu liikuttelusta huolimatta. Sitten kun veri alkaa kiertää tekee mieli huutaa kivusta.

Olen päätynyt diagnosoimaan vaivan levottomiksi jaloiksi. Lisätietoja voit lukea Terve.fi-artikkelista >

On uskomatonta, että jopa 10% aikuisista kärsii vaivasta. Onko sinulla kokemusta aiheesta? Mistä on ollut apua? Lääkehoito on toki mahdollinen, mutta minulla itsehoito on vielä tepsinyt..

Top 5

1. Villasukat! Ei ole elämää ilman villasukkia.

2. Magnesiumsuihke on huippuhyvä

3. Saunominen lämmittää kintut yöunille..

4. Pieni liikunta auttaa, mutta liiallinen hötkyily saa aikaan kramppaamisen ja takuulla yöllisen kipuilun.

5. Hyvät unenlahjat. Vaikka herään joka yö noin 5-10 kertaa, saan melkein aina uudelleen unta muutaman minuutin kuluessa. Voin vain kuvitella niitä, jotka joutuvat yökaudet kävelemään kun jalat eivät anna levätä.

Jokaisella lienee omat terveydelliset ongelmat ja pientähän tämä on monien tuttavienkin hermokipuihin verrattuna. Levottomat jalat – oireyhtymä on yleinen vaiva mutta koen, että tiedon jakaminen ja asiasta puhuminen auttaa niin minua, kuin muita jalkojen kanssa kipuilijoita.

Ota kiri, ota kiri, loppukiri, harakiri, kirikirikiri, näin huutaa jalkani turvonneet, asfaltissa kahlanneet. Kuka vie, kuka vie, ja mitä mä saan?

Mulla on levottomat jalat,
levottomat jalat…

-Hassisen kone –

Hyvää ja levollista iltaa ja yötä! Ei anneta pienten ominaisuuksien huonontaa elämänlaatua.. 👣