Tammikuussa seisoin talomme edessä lumisateessa ja unelmoin kesästä. Mutta en pelkästään lämmöstä ja auringosta – vaan pienestä unelmaterassista, jossa lukisin lehteä ja istuskelisin kahvikuppi kädessä. Illan pimetessä tunnelmavalot syttyisivät siellä täällä ja voisimme perheen ja ystävien kanssa viettää terassilla leppoisaa kesäiltaa..

Huhtikuussa näytti tältä:

Sulavan lumen alta paljastuikin kaikenlaista törkyä.. (mm. joulukuusi!?) Voitteko uskoa, miten pitkältä kevään ja kesän tulo tuntui tuolloin! Jotenkin alkoi usko hiipua.

Noh. Niinpähän se lumi lopulta lähti ja pääsin käsiksi puutarhahommiin. Meillä ei ole mitenkään järin suuri tontti, mutta joka kevät se yllättää. Työtä riittää ja siirsin terassin ajatuksissani taka-alalle..

Lopulta lähdin etenemään pienillä stepeillä; hivuttamalla pensaat ja kukkapenkin pois kuvitellun rakennustyömaan tieltä. Ja karsin omenapuun ja ja ja…

Viimein koitti kesäkuu ja ollaan päästy lähelle itse asiaa! Tällä viikolla pitäisi syntyä melko valmista, kiitos Jari-papalle ja Ella-siskolleni, jotka lupautuivat toteuttamaan suunnitelman. Heillä näyttää olevan myös paljon kehittyneempiä ideoita toteutukseen! 😅

Nyt vain pysyn kiltisti päivät omalla työpaikallani ihan muualla, enkä sotkeennu rakennusurakkaan!

Ihan vaivihkaa tänään hiippailin mietiskelemässä mitä kalusteita terassille voisi laittaa. Tyynyjä – maton – lyhtyjä – ruukkuja – valoja… pari rahia tuli hankittua jo odottelemaan!

Onkohan seuraavassa postauksessa jo valmista? Ehkä palaan pihalle jo aiemmin..