Olen kerrassaan surkea kasvien hoitaja. Vaikka kuinka rakastan keväisin laittaa ikkunalaudat puolilleen tomaatintaimia, niin en koskaan tule näkemään satoa puutarhassa. Muutama vuosi sitten pääsin niinkin pitkälle, että sain kasvihuoneessa aikaan räjähtäneitä - mutta samalla raakoja - tomaatteja. Tänä keväänä ostin olohuoneeseen viherkasveja ja päätin unohtaa taimien kanssa pelaamisen. Nyt on kuukausi mennyt kasvihankinnasta ja tuloksia … Jatka artikkeliin Vihertää jo!
Kivan vastakohta on hammaslääkäri
Maanantai ja hammaslääkäri. Tähän kulminoituu varmasti huikean viikon aloitus! En sinällään pelkää hammaslääkärissä käyntiä, minulla on niistä kyllä kokemusta varmasti satoja kertoja! Hammasrautoja jos jonkinlaisia, viisaudenhampaanpoistoja sahalla ja ilman, reikien paikkausta ja juurihoitokin taisi joskus olla. Miksi palvelua ei osannut arvostaa kun se oli ilmaista? Nyt tästä maanantaiaamun koittelemuksesta sai vielä maksaa sievoisen summan! Mutta … Jatka artikkeliin Kivan vastakohta on hammaslääkäri
Pajunkissametsällä
Perinteinen pajunkissaretki lähipusikkoon! Onnea on, että vaikka asumme aikalailla keskustassa, voimme kävellä metsään takapihan portista. Se on kuin astuisi toiseen maailmaan, kun heti portin toisella puolella on töyräs, jota laskeuduttuaan on jo perillä! Pienelle ohikulkevalle polulle ei näy talomme piha, koska se on niin paljon ylempänä rinteessä. Jää vain metsä ja metsän äänet. Tämä metsä … Jatka artikkeliin Pajunkissametsällä
Hullu kirppistelijä vauhdissa
Voin sanoa, että olen koukussa. Harvemmin enää ostan vaatteitani uutena vaan kiertelen vapaa-aikana kirppareita ja iloitsen löydöistä, jotka kuvastavat juuri minun tyyliäni. Mikä sitten on oma tyyli? Ennen kuvittelin, että ihminen voi olla vain yhden tyylinen ollakseen uskottava. Hippi, gootti, tavistylsäilijä, sporttinen, naisellinen, motoristi - näitähän riittää. Entä jos en osaa valita sitä omaa juttua? … Jatka artikkeliin Hullu kirppistelijä vauhdissa
Tuntosarvet pystyssä
Kävelin aamulla vanhimman lapsemme kanssa hänen koululleen palaveriin. Kuudesluokkalainen käveli tietysti 3-5 metriä edelläni kasvoillaan ilme, että kukakohan-tuo-on -joka-minua-seuraa-en-tunne. No enpä toisaalta ihmettele, koska ryntäilin puhelimen kanssa räpsimässä kuvia sieltä täältä. "Voisitsä äiti nyt vaan tulla?". Mitäpä sitten tallentui kameraan? Pieniä "teoksia", joista tässä muutama. Nappasin vielä päivän aikana pari muutakin kuvaa askelten varrelta: Havainnoimalla … Jatka artikkeliin Tuntosarvet pystyssä
Pureva Pikantti 